Palvelukseen halutaan: sivuminä

Back to the texts & articles page

(julkaistu radiopakinana YLEQ -kanavalla sekä YLEn blogeissa tammikuussa 2006)

Oletko sinä hajamielinen? Eikö olekin rasittavaa, ettei omaan päähän voi luottaa? Minä olen parantumaton tapaus; kouluaikoina hyvässä todistuksessa komeili pahimmillaan kutonen huolellisuudessa.

Pahimpia ovat ajat. En kertakaikkiaan muista niitä. Olen kalenteriaddikti, katselen rakasta kommunikaattoriani kymmeniä kertoja viikottain jotta muistaisin missä minun on kulloinkin oltava. Täsmälliset kalenteripäiset ihmiset ovat minulle sekä loputtoman kateuden kohde että täysi mysteeri; miten on mahdollista muistaa menonsa ilman kalenteria, puhumattakaan niistä luonnonihmeistä jotka muistavat minä viikonpäivän jouluaatto on ensi vuonna.

Kalenteri on pahin hajamielisyyteni lähde, mutta tietysti myös hukkaan tavaroita, vien kokoukseen väärät paperit ja selvittelen matkoilla paluulippuja vasta perillä. Mitä enempi stressiä, sitä enemmän asioita putoaa päästä. Ja stressiähän piisaa.

Eikö olisi mukavaa, että olisi Sivuminä? Sellainen, joka ymmärtää kenen se on, missä se on ja mitä pitäisi tehdä seuraavaksi? Ei huolta aikatauluista, ei pelkoa eksymisestä. Aina oikeat asiakirjat mukana. Konferenssissa se opastaisi sinut oikeaan saliin, kaupassa juuri sen toivotun legopakkauksen luo. Vimpain oppisi työvauhtisi, tietäisi tehtäväsi ja vahtisi ajankäytössä. Se olisi persoonallisuuteni jatke, jotakin sata kertaa enemmän kuin kännykän kalenteri.

Minä rakastaisin sellaista vehjettä, ja olen varma että hajamielisyydestäni kärsivä lähipiirini myös. Lopulta muistavainen Elukka. Vielä kun se olisi ajoissa paikalla.
Meillä ei ole Sivuminiä vielä. Sen sijaan meillä on vempeleitä, joille on tyypillistä epäluotettavuus, lyhyt elinikä ja naurettava määrä ominaisuuksia. Puhelin on myös kello, kalenteri, muistilehtiö, kontaktirekisteri, toivoton kirjoituskone ja huono kamera. Me käyttäjät olemme vempeleiden vapaaehtoisia koekaniineja, käytämme vempeleitä kykyjemme rajamailla, ja vempeleet ovat aina ylikuormittumisen partaalla. Se on niiden perusluonne. Vempeleet ovat vielä barbariaa. Tarvitsemme fiksumpia laitteita, Sivuminiä.

Miten Sivuminät toimisivat? Meidän digitaalisena aikanamme ”kaikki liittyy kaikkeen”. Puhelinverkko, pankkijärjestelmät, henkilörekisterit, viivakoodit ja tietoverkot; teknologia sitoo meidät tiukasti kiinni digitaaliseen rinnakkaistodellisuuteen. USA täsmäpommitti aikoinaan Saddamin poikaa seuraamalla kännykkäsignaalia.

Tiedon ja ihmisten, tiedon ja tiedon, ihmisten ja ihmisten, ihmisten ja laitteiden välillä on lukematon määrä polkuja. Oikean maailman rinnalla on digitaalinen maailma, vielä pirstaleinen ja vain sieltä täältä kiinni fyysisessä todellisuudessa, mutta kuitenkin.

Tietosirut alkavat olla niin pieniä, että niitä voi olla kaikkialla. Yksittäisellä sirulla ei ole paljoa älyä, mutta joukossa järki tiivistyy; sopivasti siruja sekoittamalla saadaan tuote viestittämään ikänsä, omistajansa, sijaintinsa ja tuhat muuta ominaisuutta. Koko maailma liittyy verkkoon. Tietokoneella, TV:llä ja puhelimella on osoite, mutta niin on myös leivänpaahtimella, ovella, wc-pöntöllä, sälekaihtimilla, aikakauslehdellä, silmälaseilla ja kynällä.

Voi kuinka Uljas Uusi Maailma siitä tulee. Isoveljen maailmassa lampaanviululla on nimi, hammastahnatuubi juoruaa tulleensa avatuksi ja vaatteemme paljastavat missä olemme olleet. Meitä voi seurata kehdosta hautaan.

Kammottavaa? Varmasti. Kiinnostavaa? Ehdottomasti. Todellista? Huomenna.
Tässä maailmassa toimivat uudet Sivuminät. Sivuminät ovat enemmän tietoa kuin esineitä. Ne sijaitsevat täsmällisesti ajassa ja paikassa. Niillä on tarina, historia ja identiteetti. Kun ostat Sivuminän, tietosi siirtyvät edellisestä versiosta uuteen. Sivuminä ottaa yhteyden maailmaan. Sivuminä oppii tuntemaan paikat joissa käyt. Kun käytät Sivuminää, teet arvokasta työtä sen valmistajalle, koska palvellakseen sinua paremmin Sivuminä tallentaa valmistajalle tekemisensä, eli sinun tekemisesi. Palkaksi Sivuminä on päivä päivältä viisaampi. Sivuminä on palvelu, vain toissijaisesti esine. Sivuminä keskustelee maailman kanssa. Kenkäkaupan ikkuna ehdottaa uusien kenkien ostoa, kun edelliset ovat jo vanhat ja painoakin on kertynyt, ja neuvotteluhuoneen tuuletus käynnistyy, koska sinun tiedetään viihtyvät viileämmässä.

Minun mielestäni verkottunut maailma antaisi muokata itsensä juuri omien mieltymysten mukaiseksi, hienoa. Sinusta kyseessä on pahin yksityisyyden loukkaus mitä ihmiskunta on kokenut. Ja viereisen pöydän Päivi on varma, että kyseessä on Ilmestyskirjassa ennustettu pedon merkki. Kaikki voivat olla oikeassa. Katukaa syntiset, varmuuden vuoksi.

Hybridimaailma on tolkuttoman monimutkainen, buginen, kaatuileva ja vaarallinen. Tietokonevirukset eivät ole mitään verrattuna hissiviruksiin ja autoviruksiin. Roskaposti räjähtää uusiin mittasuhteisiin. Tietoa varastetaan. Identiteetti katoaa kun varakopio jäi tekemättä. Digitaalinen kopioni sikailee verkossa. Hakkerit avaavat vankilan ovet.
Paarialuokka suljetaan digitaalisesta todellisuudesta. Sivuminälauma alkaa touhuta omiaan. Tekijänoikeusongelmat elättävät legioonittain lakimiehiä.

Silti hybridimaailma tulee, koska olemme vasta puolimatkassa ja haluamme perille. Perille pääseminen kuuluu ihmisluontoon.

Uljas Uusi Isoveljen maailma on jo täällä. Annamme yksityisyytemme pois hymyssä suin, kiitämme siitä ja maksamme siitä. Silti tiedän, että vaikka pohdiskelen identiteettini arvoa, otan Sivuminän käyttöön heti kun sellaisen saa. Syön karkkiakin, vaikka siitä tulee reikiä hampaisiin. Olenhan hajamielinen mies.